lauantai 13. joulukuuta 2014

Tuhkana tuuleen...

Yksi elämäni surullisimmista hetkistä on nyt eletty. Ciru, pala sydäntäni ja sieluani nukkui ikiuneen 9.12.2014.

Ciru  haettiin aikoinaan Helsingistä kotiin muutama päivä luovutuksen jälkeen, koska se oli todella arka eikä sopeutunut pääkaupungin hektiseen elämänmenoon. Kotona Ciru soluttautui positiivisuudellaan sydämeeni samantien ja mielessäni lupasin suojella sitä maailman pahuudelta koko sen elämän ajan -niin kauan kuin pystyisin. Cirun kanssa jouduttiin tekemään paljon työtä sen sosiaalistumisen eteen, mutta siinä samalla me kaksi hitsauduimme yhteen ikiajoiksi.

Agilityssa aloitimme tiemme siitä, että Ciru karkasi kotipihan esteiltä sisälle tuulen suhahtaessa puissa normaalia kovemmin. Kerta toisensa jälkeen kannoin sen takaisin pelipaikalle ja lopulta löysimme hyvinkin nopeasti itsemme jo kolmosluokasta kisaamasta. Tätä iloa ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Ciru sokeutui ollessaan vasta 4-vuotias. Raskain sydämin jätimme taaksemme rakkaan yhteisen harrastuksen. Tämä ei kuitenkaan Cirun maailmaa kaatanut vaan reippain mielin se jatkoi elämäänsä nauttien päivittäisistä metsälenkeistä ja sille rakkaiden ihmisten kohtaamisista. Ystäviään Ciru rakastikin yli kaiken; sen riemulla ei ollut rajoja, kun joku sen ennestään tuntemista ihmisistä tuli vierailulle.

Viime keväänä Cirun näkö alkoi lopullisesti mennä ja viimeisen kuukauden aikana sen elämänlaatu heikkeni niin paljon, ettei ollut enää reilua pitää sitä luonamme vain siksi että ajatus luopumisesta tuntui liian raskaalta.

Tulen ikuisesti sydämessäni vaalimaan tämän pienen, aina positiivisen koiran muistoa.  <3

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Elämä entisellään

Ja niin lähtivät loputkin pennut omiin koteihinsa. Talo tyhjeni ja elämä palautui ennalleen täällä kenneltalossa. Tai ainakin melkein. Pakkaa jäi siis sotkemaan Toto, kennelimme 100. pentu. Ja täytyy kyllä -tässä vaiheessa vielä ainakin- sanoa, että on se sen verran hupaisa tapaus, ettei yhtään harmita tehty päätös sen suhteen. Mii sai siitä loistavan leikkikaverin ja tätä helpompi ei voi pentu enää olla.


Toto pääsi tänään parturiinkin, kun ilmat tuntuvat olevan vielä kovin leutoja. Joskos tällä kampauksella sitten selvittäisiin kevääseen asti.



Muutkin pennut kuuluvat kotiutuneen loistavasti, samoin myös Namu, joka jatkoi kaverikoira-hommiaan heti meiltä lähdettyään.

Namun "isosisko" Lilla oli eilen loistanut agilityssa ja voittanut seuramestaruuden mölliluokassa; onnea Lilla ja Maria !

Agilityssa ovat loistaneet muutkin; Miin veljistä Zip valioitui hiljattain, Ali sain toisen sertinsä jääden odottamaan kolmatta ja sen myötä valioitumista ja Naga nousi kolmosiin. Onnea myös heille kaikille tasapuolisesti !

Me Miikun kanssa ollaan pidetty taukoa agilitysta pentujen ja sen jälkeen loukkaantuneen kannuskynnen tiimoilta. Nyt on käyty hallilla pari kertaa ja siellä kaikki tuntuu pelittävän ihan hyvin. Ehkä vielä joskus kisoissakin... Toton myötä olen myös oppinut arvostamaan Miin sitoutumista yhdessä tekemiseen heti pennusta alkaen; se keskittyi täysillä siihen mitä milloinkin tehtiin ja oppi tosi nopeasti. Toto tuntuu kyllä myös olevan melko skarppi, mutta sitä kiinnostaa niin moni muukin juttu siinä ohessa, että välillä on vaikea saada sitä fokusoitumaan itse asiaan. Ei me tosin kyllä mitään merkillistä oo tehtykään ;)

Ciru aiheutti eilen sydämentykytystä eksymällä pimeään metsään. Naama hiukan ruvella ja pää pyörällä se sitten lopulta palautui lähtöpaikalle kolmen tunnin haahuilun jälkeen. Tätä tämä varmaan alkaa olla kerta toisensa jälkeen...

maanantai 13. lokakuuta 2014

Väki vähenee

Pennut yksi toisensa jälkeen jättävät pentulan ja muuttavat omiin uusiin koteihinsa. Reippaita natiaisia ovat kuulema olleet ja kotiutuminen sujunut mallikkaasti. Huomenna on välipäivä luovutuksissa ja sitten loput kolme lähtevät peräkkäisinä päivinä meiltä pois ja me pääsemme aloittamaan arjen oman pikkuisemme kanssa.

Mii on jo kauan haikaillut pentulaan leikkimään pentujen kanssa, mutta tähän asti niitä on ollut liian monta käymässä kimppuun. Nyt kun puolet porukasta on poissa, Mii päätti ottaa ilon irti lopuista pennuista ja meni leikittämään mukuloita pentulan puolelle :)


Kukahan noista se kaikkein mukulin mahtaa olla... ;)

tiistai 7. lokakuuta 2014

Ne 6-viikkoiskuvat viimeinkin...

Ei kykene enää pidempään päivitykseen, sen verran alkaa turnausväsymys taas painaa.. ;)
Mutta tässä nyt eläinlääkärin tarkastamat, terveiksi todetut ja sirutetut pikkunatikat odottamassa uusia kotejansa. Rekkarit saapuivat ennätysajassa Kennelliitosta. Aika on mennyt ylipäätään tosi nopeasti ja tuntuu täysin käsittämättömältä, että nämä muruset lentävät pian pois pesästä. Rakkaat <3 !

Bonachón Pedros Heavy G
Bonachón Pandora
Bonachón Pearl Jam
Bonachón Panda Bear
Bonachón Pure Love
Bonachón Pop Evil
Bonachón Pink Floyd
Bonachón Procol Harum

Ja ohi pentu-uutisten; Miillä kannuskynsiäksidentti ja kolmen viikon saikku agilitysta. Taas :(

lauantai 4. lokakuuta 2014

6-viikkoisten menoa

Kyllä me viralliset poseerauksetkin vielä tänne saadaan, mutta pahimpaan tuskaan video;)


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Fiilistelyä

Surkea kuvanlaatu, mutta varsinkin pidempimatkalaisille kuitenkin varmaan parempi kuin ei mitään kun ei livenäkään pääse katsomaan...


Viikonloppu toi mukanaan muutaman pennun katsojan ja lopputuloksena (ehkä jopa hieman yllätyksellisenäkin ;)) pakka asettui kasaan eli kaikille pennuille on nyt kodit odottamassa.

Viisi viikkoa tätä päätöstä on kypsytelty täällä kotonakin ja heti ensi metreiltä alkaen meidät hurmannut tyttö 7, työnimeltään Tollo, nyt Totoksi (Liisa Ihmemaassa?) ristitty, jää sitten laumamme uudeksi jäseneksi.
Tämä tapaus ei tule olemaan jalostuskoira, eikä agilitykoira, vaan se saa olla ihan vaan koira, sellainen miksi ihmiset yleensäkin koiria ottavat. Melkoisen ihana tunne itselle, ei mitään paineita mihinkään suuntaan. Ollaan vaan ja nautitaan elämästä. Kyllä me Toton kanssa kentältä itsemme löydetään, ei epäilystäkään, mutta ihan eri tavoitteilla kuin aikaisemmin. Eli ei millään tavoitteilla :)

Ihanat kodit on kaikille pennuille jälleen kerran odottamassa. Kaksi viikkoa vielä nautitaan tästä pentushowsta; ihan oikeesti nautitaan, koska nää pennut on ihan äärettömän kivoja ja kun Namu on jo ennestään osa laumaa, täällä ei ole syntynyt mitään jännitteitä koirienkaan kesken.

Viisiviikkoiset

Aika lentää siivillä ja pennut kasvavat ja kehittyvät ja saavat uusia ominaispiirteitä jokainen päivä. Edelleen ovat hyvin elämäänsä tyytyväisiä, virkeitä pikkupulleroita. Huomenna on eläinlääkärintarkastus ja sirutus ja sitten lähtevätkin tiedot rekisteröintiä varten Kennelliittoon. Enää kaksi viikkoa ja ensimmäiset pennut lähtevät omiin uusiin koteihinsa. Miten tämä on voinutkaan mennä näin äkkiä...?

Tässä viisiviikkoiset pari päivää jälkikäteen kuvattuina (sorry, ei vaan oo ehditty...) :

poika
tyttö 1
tyttö 2
tyttö 3
tyttö 4
tyttö 5
tyttö 6
tyttö 7

lauantai 20. syyskuuta 2014

Neliviikkoiset

Viikkoposeeraukset:

Poika
Tyttö 1
Tyttö 2
Tyttö 3
Tyttö 4
Tyttö 5
Tyttö 6
Tyttö 7
Tyttö 7 "Tollo" on kennelimme juhlapentu eli 100. pentu :)

Pari pennunkyselijää oli saanut pennun nopeammin jostain muualta ja näin ollen tyttösistä on edelleen pari vailla omaa, aktiivista ja rakastavaa kotia. Yhden kohdalla ehkä mietimme hiukan pidempään lopullista sijoituspaikkaa... ;)





Ovet auki

Kenneltalon ovet aukenivat ja ensimmäiset pennunkatselijat pääsivät palluttelemaan pikkuisia. (Annika oli saanut jo vähän etumatkaa, kun täällä tarvittiin loppuviikosta apukäsiä :))

Pikkuiset pestiin perjantaina edustuskuntoon ja sitä ennen Namu-mammakin pääsi kampaajalle, tukka pestiin ja leikattiin :) Kyllä nyt kelpasi esitellä pesuetta !

 
 

Pennut pääsivät tänään ulos, eikä se herättänyt sen suurempaa ihmetystä niin kuin ei eilinen pesutapahtumakaan. Reippaita natikoita <3.