maanantai 19. maaliskuuta 2012

Lapset lentäneet pesästä...

Niin lähti viimeinenkin lapsonen uuteen kotiinsa. Talo on tyhjä ja hiljainen (voiko 7 vesikoiran omistajana sanoa noin ?).

Kennelyskä on hitaasti, mutta varmasti väijynyt kaikkia pentuja odottamassa ja joka päivä on tullut uusia viestejä köhimisen alkamisesta. Onneksi tämän taudin luonne tuntuu tällä erää olevan kohtalaisen lempeää sorttia eli näyttäisi, että taudista selviää muutaman päivän lievällä kröhimisellä.

Choconkin lähdettyä pikku-Namun on nyt reippaasti yritettävä löytää oma paikkansa tässä porukassa. Näyttäisi kylläkin, että kaikesta rauhallisuudestaan ja kiltteydestään huolimatta Namusta alkaa heti löytyä myös tiettyjä luupäisyyden merkkejä. Se ei esim. ulkona ollessaan pätkääkään kuunnellut kutsujani, vaan mennä touhotti omia juttujaan eikä tuntunut millään tavalla hätääntyvän poistuessani näkyvistä. Lisäksi se sanoi jo Pekillekin mielipiteensä ylenpalttisesta pyörittelystä, jonka kohteeksi tietysti mummon taholta heti joutui. Nooh, ihan hyvä, että pikkuiselta löytyy kyky ajatella itse, kunhan ei vaan liian vallattomaksi herkiä...:)

Miillä ja Namulla kävi kemiat heti yksiin; ensi nuuskuttelujen jälkeen alkoi samantien sen sortin jylläys, että ei voi kuin nautiskella parivaljakon touhujen katsomisesta.


Turvallisin mielin, mutta tietysti haikeina laskimme pennut siis maailmalle ihaniin uusiin koteihinsa. Muistakaa meitä paljon kuulumisilla ja kuvilla ! Onneksi monet ovat jo väsänneet blogin pikkuiselleen; niistä on tosi kiva seurata kuulumisia !

torstai 15. maaliskuuta 2012

Voi räkä !

Kirjaimellisesti. Pennut saivat sitten kuitenkin kennelyskän, ainakin jotkut, todennäköisesti menee koko pentueen läpi:(

Harmittaa. Kovin.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

O:t

O:t alkavat lähteä uusiin koteihinsa. Ensimmäisenä lähti Oscar Lauran ja Ficon kaveriksi Poriin. Huomenna on lähtövuorossa Otso. Niinpä oli viimeinen hetki saada loppuposeeraukset näidenkin pentujen osalta purkkiin:

Odila (Mila)
Ofelia
Oodi
Oosa
Opri
Oscar
Otso
Emman pentu Niilo oli avannut oman blogin, linkki ohessa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Lisuketta...

Kun sain taas tietsikkayhteydet hetkeksi pelaamaan, laitan näkyville sen, mitä ehdin tässä välissä lataamaan...

Tässä näyte muutamien O-pentujen menosta edellisviikolta;



(Vai olikohan virhe julkaista tuo video tässä vaiheessa, jos joku ei vaikka tulekaan hakemaan omaansa edellisen klipin nähtyään...)

N-pentujen poseeraukset ennen luovutusta satunnaisessa järjestyksessä:

Choco
Lenni
Loimu
Namu
Nemo
Nestori
Niilo
Lilla
O-pentuja ei vaan millään ehditty kuvaamaan, yritetään uudestaan huomenna.

Ja Taru ja Ebba olivat TAAS vetäneet nollavoiton Seinäjoella. Tässähän alkaa tulla ahdistava olo tulevaisuutta ajatellen; pitäisikö minun pystyä roikkumaan tuollaisten mestareiden tahdissa mukana tulevissa kisariennoissa ja treenitohinoissa, apua ! (Minäkö luovuttaja-ainesta...?) Onnea hurjasti, ollaan oikeesti sikaylpeitä teistä !

Ongelmia

Nimittäin kameroiden ja tietsikan yhteistyössä. Siihen kun lisätään tämä pentuhulabaloo ja väsyneet kasvattajat, niin lopputulos on toimimaton blogipäivitys. Sorry, tiedän että olette odottaneet päivityksiä pentujenne touhuista.

No, paljon on tietysti ennättänyt tapahtua tällä välin. Emman lähdettyä Inez siirtyi asumaan meidän "omalle puolelle". Aika alkoi käydä Inez-paralla pitkäksi ja haikeana se seurasi toisten temmellystä vierestä, yhteisiä leikkejä kun ei hyvästä sovusta huolimatta oikein syntynyt.


Niinpä Inez saikin lähteä Emman tavoin kotiin pentujen täytettyä kuusi viikkoa. Kun Anita tuli hakemaan Inez´tä, ei koiraparka tiennyt miten päin olisi ollut nähtyään rakkaan mammansa viikkojen eron jälkeen, vaan kirjaimellisesti heitti kuperkeikkaa riemusta ! Ei paljoa tarvinnut autoon houkutella ja lapsoset unohtuivat kertaheitolla :)

Kun ylihyvin vauvojaan hoitava Inez lähti pois, pennut aktivoituivat silminnähden. Siinä suhteessa Inez olisi kyllä voinut jäädä vaikka ihan pentujen luovutukseen astikin; sen verran ärhäkäksi porukaksi nämä pikkuriiviöt nimittäin heittäytyivät:) Leikkirähisevät jatkuvasti keskenään ja nappaavat pentulan siivoojaa kiinni sukista terrieripurennalla niin, ettei millään meinaa saada jalkaansa irti naskaleista. Vastapainoksi kyllä sitten pusitetaankin urakalla ja kiljutaan viihdyttäjien toivossa... Jos pienikin viivästymä tulee portin sulkeutumiseen ihmisten mennessä pentulaan, nämä vintiöt livahtavat hetkessä hännät viuhtoen olohuoneeseen kirmaamaan:) Näistä O-ystävistä lisää vielä myöhemmin, kunhan saamme otettua päivitetyt kuvat 7-viikoisista ja ladattua muutamia viime viikkoisia videoita.

Emman katras alkoi kotiutua uusiin koteihinsa kuluneella viikolla. Torstaina oli pennuilla pesupäivä ja reippaasti lapsukaiset ottivat ensimmäisen vesikokemuksensa.

Ensimmäisenä uuteen kotiinsa lähti Lenni (Nino) torstaina. Tässä Maria jättämässä vielä heipat pikkukaverille.

Toiset jäivät vielä hetkeksi odottamaan omaa vuoroaan.
Choco (Nanna Chocolate)
Loimu (Noah)
Nestori (Nestor)
Nemo
Niilo (Nilo)
Lilla (Nilla)

Namu
Perjantaina olivat sitten lähtövuorossa Lilla, Nestori ja Loimu. Lauantaina lähti Niilo. Tässä vielä muistoksi ripaus Niilon pilkettä silmäkulmassa:
Nemo ja Choco odottelevat uuteen kotiin pääsyä vielä viikon päivät ja Namuhan onkin jo kotiutunut eli Namusta tulee kennelimme oma uusi tulokas:)
Viralliset lähtöposeeraukset laitetaan näkyville, kunhan saan tuon kirotun järkkärin toimimaan yhteistyössä tään tietsikan kanssa...

Ongelmia tuli myös toiselta taholta, jottei tämä touhu liian yksinkertaiseksi menisi eli Mii sairastui kennelyskään. Ihmettelinkin viime tiistaina sen flegmaattisuutta agitreeneissä. Mii lähti vierailulomalle Vehmaalle Ilkan siskolle, jotta pennut ei olisi suoraan alttiina tartunnalle. Nyt vaan sitten peukut pystyyn, että saataisiin kaikki pennut turvallisesti maailmalle terveinä ! 
Pieniä juttuja tietty tässä tilanteessa on omat harrastusjutut, mutta silti harmittaa suunnattomasti, kun ensi viikolla jää kahdet agilitytreenit pois tartuntavaaran vuoksi. Noh, ehkä kunnon tauko tekee muutenkin terää, koska Miillä on menossa se kuuluisa vesikoirien mörkökausi, kun kaikki uusi on ihmeellistä ja pelottavaa ja kaikki ennen opittu unohtunut:) Huokaus.

Taru ja Ebba olivat eilen Seinäjoella napanneet nollavoiton, joten nyt Ebbaltakaan ei mamma- ja sairaslomista huolimatta enää puutu kuin tuplanolla kesän arvokisoja ajatellen. Hurjasti onnea Tarulle ja Ebballe !

Ja onhan näitä iloisia vauvauutisiakin vielä lisää kerrottavana; viikko sitten syntyi meidän Jennan kääpiövillis Nucalle neljä suloista pientä villisvauvaa <3.