sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Tauolle

Kiire on ollut, mitään erikoista ei ole tapahtunut, joten blogi on ollut tauolla pidemmän aikaa.

Mii ja sisarukset ovat kovin treenanneet agilitya; veljet vähän menestyksekkäämmin, me Miin kanssa vähän takkuisemmin. Periksi ei kuitenkaan anneta, ainakaan toistaiseksi:)

Ihan akuutteja asioita lienee tämän päiväinen Turku KV-näyttely; esillä meidän porukoista Zip, Luca, pikku-Lilla ja Emma. Luca ja Emma saivat EH:n, Lilla ja Zip ERI:n.  Namu joutui jättämään näyttelyn väliin takkuun menneen turkin takia:(

Näyttelyn jälkeen mentiin Marian ja iso-Lillan kanssa metsään revittelemään; kuinka mieli voikaan tulla iloiseksi, kun katsoo junioriporukan viilettämistä pitkin poikin syksyistä metsää ! Ikinuori Ciru kuuluu etuoikeutetusti mukaan tuohon junnuryhmään, vaikka ikänsä puolesta olisikin jo aikuisosastossa:) Sitä en vieläkään ymmärrä, miten se voi painaa täysillä tuolla metsässä, vaikkei ainakaan lääkärin mukaan näe enää mitään. Rakas Ciru <3.

Muu ryhmärämä on entisellään. Yodo tosin on ajoittain alkanut osoittaa vanhuuden oireita; välillä unohtuu, että ruokakuppi on jo kertaalleen tyhjennetty juuri hetkeä aikaisemmin ja kulkukin on hidastunut kesän jälkeen.

Nupun pennutusta siirrettiin ensi kesään, joten pentu-uutisiakaan ei ole odotettavissa.

Kun mitään ei tapahdu oikeastaan millään rintamalla ja itse painelen mennä paikasta toiseen hippulat vinkuen koko ajan, luulen, että siirrän tämän blogin nyt vähäksi aikaa ihan epävirallisen virallisesti uinumistilaan. Palaillaan asiaan, kun jotain ihan oikeasti joskus taas tapahtuu...:)

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kisaura korkattu:)

Eilen oli Mynämäessä perinteiset heinäkuun agiepikset ja huhhuh, olipas aikamoinen duuni tuomarilla; kaunis kesäpäivä oli houkutellut paikalle väkeä kuin pipoa ja lähtöjä kertyi tuomittavaksi lopulta yli sata! Upeasti Kujalan Juha hommastaan vanhana konkarina tietysti kuitenkin selviytyi ja radat olivat tosi kivoja joka luokassa. Nämä epikset olivat itselle erityislaatuiset siksi, että kisauransa näissä aloitti Mii ja supertaitava veljensä Ali. Miin kohdalla haaste oli lähinnä siinä, miten se reagoisi ympärillä oleviin ihmisiin ja vieraisiin koiriin ja kaikkeen muuhun hässäkkään. Lopputulos oli jälleen kerran se, että Miitä em.asiat eivät ilmeisesti pätkääkään häirinneet, mutta itse jännitin Miin reaktioita niin paljon, että ohjaus oli samaa vanhaa tökkivää liisastyleä kuin aina ennenkin. Huokaus, kyllä kannattaa hankkia huippukoulutusta, että sitten tosipaikan tullen tekee kaiken just niinkuin on aina ennenkin tehnyt:) Mutta lopputuloksena oli siis kuitenkin kielto viimeiseltä hypyltä; jotenkin se koira vaan taas livahti sinne selän taakse. Mii siis meni hienosti, minä vähemmän:) Onneksi kennelin mainetta puolustivat superpari Anja ja Ali tehden komean kisaura-aloituksen puhtaalla, nopealla, hienosti ohjatulla voittoradalla; onnea hurjan paljon kaksikolle ! Tästä se alkoi se maailmanvalloitus:) Ja avoluokassa Anja huristeli Peson kanssa vielä hienosti kakkossijalle, joten upea päivä tällä porukalla!

Anja ja superkoirat Peso & Ali
Tuota Miin mahdollista paineistumista odotin lähinnä siksi, että se on muutaman kerran nyt kevään/kesän koulutuksissa tehnyt sen, että riman/muurin palikan tippumisen jälkeen ei suostu tekemään enää oikeastaan mitään muuten kuin ihan etanan vauhtia ja houkuttelemalla. Ja kun Mii ei toimi, minä en osaa pätkääkään rytmittää omaa ohjausta ja lopputulos on aina sen jälkeen totaalinen pannukakku molemmilta. Sunnuntaina Raumalla Elinan koulutuksessa kävi juuri näin ja silleen tietty aina harmittaa, että olis kiva saada siitä koulutuksesta kaikki mahdollinen irti ja sitten aika meneekin ihan muihin asioihin. Mutta sepä agilitysta tällä erää. Ei vielä hanskoja tiskiin, kyllä minä jonakin päivänä vielä opin tai ainakin katson vielä jokusen vuoden, ennenkuin annan periksi... Tässä vielä kesäinen ryhmäposeeraus Mii-Namu-Zip (huomaa Namun naisellinen istuma-asento):



Namulla on menossa puurokorvakausi ja meinaa välillä hermo mennä tuon huuhailijan kanssa. Kauheesti se menee ja touhottaa, mutta kun pitäisi jotain tehdä käskystä niin eipä oo korvia sen enempää kuin silloinkaan, kun jotain kielletään tekemästä ! Mimmi menee pihalla aitojen yli tuosta noin vaan, kun tarve vaatii (sen mielestä) ja mutakauneuskylvyt kutsuu suolla emännän rääkymisestä huolimatta. Siihen kun vielä lisätään ainainen epähuomiossa sinkoileminen päin kontteja niin että olet vähän väliä itse mennä turvallesi kanveesiin, toisen vilkaistessa viattomin silmin ohimennen että "ohhoh, hups sorry, en huomannut -ja taas mennään", niin alkaa ajoittain toivoa pentuvaiheen ohimenoa...

Loma kuluu ja päivät häviää käsistä ilman että on saanut mitään järkevää aikaiseksi. Niin kai sen loman kuuluukin mennä. Kysymys vaan herää, että missäs välissä minä ne kaikki rästiin jääneet ja odottavat kotihommat sitten oikein teen..???!!! (Halukkaita apukäsiä...? Saa ilmoittautua...)

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Ei ehdi, ei ehdi...

Ihme juttu, olipa töissä tai lomalla, aika kuluu aina ihan yhtä nopeasti:)

Mitäs tällä välin oikein oisikaan tapahtunut. Hmm, ei kai mitään merkillistä. Koiravauvoja yritettin saada aikaiseksi, mutta meni mokomilta vaan lystinpidoksi koko homma ! Niinpä päätettiin sitten siirtää projektia näillä näkymin vuodella eteenpäin, jotta itsellä jäisi aikaa tällä välin ajaa nämä omat pikkunaperot sisään agilityn ihmeelliseen maailmaan, Miillä toivottavasti myös kisaamisen osalta ensi keväänä/kesänä. Eli pentuja ei meidän kennelissä siis ole eikä tule seuraavaan vuoteen.

Ilkka puursi sitkeästi gradunsa valmiiksi vihdoin ja viimein (loistavin arvosanoin kaiken lisäksi!), palkitsi itsensä toteuttamalla vuosikymmenten aikaisen unelmansa moottoripyörästä, huristelee nyt motskarillaan pitkin teitä samalla kun minä juoksen ympäriinsä aina sinne, missä on jotain agilityyn liittyvää:)

Marian kanssa tehtiin oikein A-luokan reissu agilityn SM-kisoihin Tikkakoskelle. Sää suosi huonoista ennustuksista huolimatta ja kesän rusketus tuli hankittua, majoituspaikka oli loistava samoin kuin kyseisen paikan ruokatarjonta (mainos; yövyimme Hotel Scandicissa), koirien kisasuoritukset olivat upeaa katsottavaa ja seura mitä mukavinta ! Omat kasvatit Soolo, Peso, Ebba ja Fico tekivät hienoja ratasuorituksia, mutta tällä kertaa ne eivät riittäneet vielä finaalikierrokselle. Luottokoira Ebba ei kuitenkaan lähtenyt reissusta tyhjin käsin pois vaan oli perjantain kisassa kakkonen 90 koirasta !!! Ihana Ebba <3. Kun superkouluttajamme Elina vielä kisasi itsensä ja Omien suomenmestareiksi makseissa, oli kisareissu saatu loistavaan päätökseen !

Viimeiset koulutukset itseni ja Miin osalta saatiin kevätkaudelta loppuun ja taas pientä mörkökautta potien siirryimme kesälaitumille hiomaan jo opittuja juttuja ja pitämään pientä kesälomaa agilitysta. Pikku-Namu on alkanut myös hieman ymmärtää jutun päälle, onpas se suostunut jopa ottamaan muutaman juoksuaskeleenkin kentällä jo:) Rohkeutta tällä pikkupimulla riittää vaikka muille jakaa ja Miitä pelottavat asiat sujuvat Namulta tuosta noin vaan. Ehkä niitä juoksuaskeliakin alkaa matkan varrella tulla joskus lisää:) Valitettavasti tosin näyttää siltä, että Namu kasvaa sen verran kohisten, että maksi-luokka on odottamassa tätä menijää. Ykköset ja kakkoset me voidaan omaksi iloksemme ehkä kisata, mutta kolmosiin en pienen vesikoiran kanssa enää lähde. Jalkaansa laahaava Yodo-pappa on liian elävä esimerkki siitä, mitä on pistää 43,5 cm korkea koira hyppäämään maksien 65-hyppyjä. No, eipä kaikista tarvitse agilitykoiria tullakaan ja ainahan tätä lajia voi harrastaa ihan omaksi ja koiran iloksi matalammillakin hypyillä.

Olin sangen huolestunut omasta juhannuksen vietostani etukäteen, kun rakkaat ystäväni ensin ilmoittivat, etteivät tänä vuonna osallistuisi perinteisiin Tuorlan juhannuskisoihin. Pienen painostuksen jälkeen Taru jälleen kerran pelasti tilanteen ilmoittamalla Soolon ja Ebban perjantain kisoihin. Näin juhannus oli pelastettu ja minun kaavoihin kangistuneen ei tarvinnutkaan siivota kaappeja  tai tehdä jotain muuta itselleni tyypillistä juhannustoimintaa vaan pääsin sittenkin istuskelemaan ihanaan auringonpaisteeseen katselemaan ystävieni agiliitämistä! Oli se vaan taas kerran NIIIIIN kivaa ja tulostakin syntyi, kun sekä Ebba että Soolo saivat taas yhdet SM-nollat kotiinviemisiksi.

Tarvii jossain vaiheessa purkaa kuvat kamerasta koneelle, jos siellä sattuis vaikka olemaan jotain mitä en nyt tässä muista. Ai joo, no ainakin Namu korkkasi näyttelyuransa Laitilan mätsärissä ja oli punaisten pentujen kolmas:) Ihana Namu, jolla ei edes panta ole ollut päässä kuin muutaman kerran; me kun ollaan niin villejä ja vapaita metsämenijöitä... Namu pussasi tuomaria ja seisoikin kuin vanha tekijä, vaikkei oltu edes treenattu. On se aika mainio vipeltäjä <3 !

Muitakin mätsärimenestyjiä on ollut kevään pennuissa; Mila oli palkinnoilla omalla puolellaan Suomea ja Xavi pääsi jopa BIS-kehään palkittavaksi. Huipputaitavia pikku söpöläisiä !



perjantai 25. toukokuuta 2012

Parturointia

Kone on laulanut oikein urakalla viimeisen puolitoista viikkoa; tosin ei tietokone -se kun ei laula nykyään enää milloinkaan kun pitäisi, grpp- vaan trimmeri ! Uuden kesätukan ovat saaneet jo aiemmin ajettujen Namun, Niilon ja Oprin lisäksi nyt myös Lenni, Loimu, Choco ja Oodi. Ja kun alkuun pääsin, vetäisin tukan pois myös omilta koirilta, vaikkei niiden edellisestä ajelusta paljoa aikaa vielä ollutkaan. Jotenkin minusta on vaan ajan myötä tullut sellainen karvanvihaaja, että heti kun ensimmäiset risut ja muut roskat alkaa tulla mukana sisälle, saa karva lähteä. 28 kuratassussa kun on ihan riittävästi puuhaa muutenkin:)

Tältä ne pikkuiset näyttivät ennen ja jälkeen:

Choco ennen...
Choco jälkeen
Lenni ennen...
Lenni jälkeen
Loimu ennen...
Loimu jälkeen
Mii ennen...
Mii jälkeen
Oodi ennen...
Oodi jälkeen
Tänään on synttäreitään juhlinut oma rakkaampaakin rakkaampi Yodo-pappamme; 12 vuotta takana, toivottavasti vielä monta edessä ! Vasen takanen papalla vähän vinksottaa ja laahaa, mutta muuten vanhus on loistokunnossa:)

Yodo, synttärisankari 12v,  <3
Muista kuulumisista mainittakoon, että Ebba ja Taru olivat taas menneenä viikonloppuna loistaneet agilityradoilla, kotiin viemisinä tällä kertaa ykkös- ja kolmossija ! Onnea kiitäjille taas kerran !

Itsekin ollaan Miin kanssa käyty säännöllisesti treeneissä ja kyllä vaan se Miin mörköikä pikkuhiljaa alkaa antaa periksi ja agilityn hauskuus ajaa pelottavien asioiden edelle. Mii on taitava, ja omassakin päässä ja jaloissa tapahtuu hidasta mutta varmaa kehitystä (tai näin haluan ainakin optimistisesti ajatella) eikä omat jalkavaivatkaan ole viime aikoina juurikaan haitanneet harrastusta. Tää on kyllä edelleenkin huippukiva harrastus, varsinkin tällä tasolla. Siitä ehkä joskus kaukana siintävästä kolmosluokasta en sitten ole enää niin varma...

Lähialueen Bonachón-pentujen kanssa on myös käyty pariin otteeseen tutustumassa pentuagilityn saloihin ja kyllä ne vaan ovat mahdottoman innostunutta ja taitavaa pikkuväkeä koko sakki !

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Huippupäivä !

Otin eilen taas omaa lomaa ja karkasin Tarun kaveriksi TSAU:n kisoihin:) Mikään ei pura päätä niin hyvin kuin tuo hyvässä seurassa tapahtuva kisaratojen seuraaminen; silloin unohtuu kaikki kiireet ja odottavat työt jonnekin kaukaisuuteen !

Ja enpä lähtenyt mukaan turhaan. Taru, Soolo ja Ebba olivat hurjassa vireessä napaten Ebballe sen arvokisoja ajatellen puuttuneena olleen tuplanollan ja Soololle nollavoitolla hyppysertin ja näin ollen myös hyppyvalion arvon !!! Wow, mitä menoa ! Ebba pääsi omilla nollillaan myös molemmilla kerroilla palkintokorokkeellekin, on se vikkelä pikkuotus <3.

Ebba ja Taru, tulevat arvokisaajat!
Tuore hyppyvalio Soolo < 3

Tarun lisäksi kisoissa oli myös Sanna ja Iines tehden niin ikään upeita ratoja maksipuolella. Niin pieniä olivat tämän kaksikon ratojen kauneusvirheet, että loppusaldo olisi yhtä hyvin voinut olla neljä nollaa kuin lopullinen tulos eli yksi nolla. Iines on kyllä niin mainio pakkaus; sitä kun ei pulttaa mikään mitä ympärillä tapahtuu. Kerrankin tulin sitä vastaan, kun se yksinään odotteli Sannaa katselemalla eteensä tiputtamaansa palloa pää kallellaan ihan kuin olisi katsellaan yrittänyt hypnotisoida palloa liikkumaan. Hauska tapaus:)

Iines

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Pitkä paussi

Ehtipä vierähtää tovi jos toinenkin blogipäivitystä odotellessa; anteeksi vaan kaikille, jotka tätä blogia seuraavat ja niitä päivityksiä odottelevat. Tietotekniikka on pitänyt huolen jälleen kerran pelaamattomuudellaan, että mikäli olisin joskus jopa ajatellut hoitavani tuon päivitysasian kuntoon, niin yhteydet eivät taatusti juuri silloin ole pelittäneet tai ainakin alkaneet pätkiä saman tien. No, katsotaan miten nyt käy.

Kisoja olen käynyt seuraamassa ahkerasti aina kun siihen on vaan tilaisuus tullut. Kisat ovat myös oivallinen paikka treffata pikkunassikoita.

Niilo-nipsukka oli meillä yhden yön hoidossa Marjon rentoutuessa laivalla. Vehmaalla  piipahdettiin myös Niilon vierailun kunniaksi muunkin pikkuväen kanssa; voi miten ihanaa oli nähdä niin iso kasa pikkuisia telmimässä keskenään metsän siimeksessä ! Tällaista lisää !


Yhteislenkin jälkeen Niilo, Namu ja Opri pääsivät talvireuhkastaan eroon. Voi juku, miten söpöjä pikkuisia pörröturkin alta paljastuikaan <3.



Myös Awan ja Minnan kanssa nautiskeltiin keväisestä luonnosta Vehmaalla pariin otteeseen.


Lucakin kävi luonamme viikko sitten tsekkauttamassa kehäkäytöstään Rauman näyttelyä silmällä pitäen. Meidän oma lauma piti ensin huolen siitä, että pojalta otettiin ylimääräiset energiat pois yhteislenkillä ja sen jälkeen poseeraaminen luonnistuikin sen verran mallikkaasti, että Luca uskaltautui ensin vappumätsäriin (oli päässyt heti palkinnoillekin!) ja siitä sitten vielä eiliseen Rauman näyttelykehään. Upeasti aloitti Luca näyttelyuransa; käytös oli sangen mallikasta, tuloksena EH ja ykkössija junnuissa.



Omille koirille ei kuulu mitään merkillistä. Namu kasvaa kohisten ja pitää huolta Miin leikkikiintiön täyttämisestä, Mii käy säännöllisesti tekemässä pieniä agitreenejä ja itseluottamus on alkanut pikkuhiljaa palautua. Isoille koirille ei kuulu mitään uutta; Tara liikkuu taas tosi jäykästi, Yodo on oksennellut hieman normaalia enemmän ja oli tänä aamuna tosi vaivaisen oloinen. Pitänee antaa pojan pitää lepopäivä liikkumisesta ja seurailla, mikä vanhusta vaivaa.

Uimakausi on myös avattu ja kaikki koirat ovat käyneet testaamassa uimataitojaan Vehmaan omassa uimalammikossa. Pikku-Namu oivalsi harrastuksen riemun saman tien ja hyppäsi komealla loikalla muiden mukaan, Mii on toistaiseksi päätynyt veteen vain kerran ja senkin kerran vahingossa kurottaessaan rannalta liian pitkälle kepin perään:)


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Arki jatkuu

Kennelyskä on voitettu, varoaika lusittu ja koirat alkavat päästä taas ihmisten ilmoille. Pikkunapero Namu on aloittanut agilitytreeninsä kunto- ja koordinaatioharjoitusjaksolla, johon kuuluu metsälenkillä mukana hengaamista ja Miin kanssa leikkimistä.


Luulen, että koiralaumamme on saanut Mintulle työnjatkajan lauman päänä, kun Mintusta joskus aika jättää. Sen verran varmahermoinen ja itsetietoinen tämä nassikka on. Heti ensimmäisenä päivänä uudessa porukassa se käyttäytyi tyyliin "mitä siinä ihmettelette, täällähän minä olen aina ollut". Namu marssi sisään ja ulos rappuja pitkin samantien, samoin se illalla päättäväisesti kiipesi lattialla ollutta jättityynyä pitkin sänkyyn muiden joukkoon ja kääriytyi suoritukseensa tyytyväisenä rullalle tyynyni viereen isojen koirien katsoessa silmät ymmyrkäisinä että "se siis todella tuli tänne???!!!!" (Meillähän on ollut periaate, että sänkyyn saa tulla kun sinne omin jaloin pääsee.) Ja niin isot koirat päättivät laskea tämän päättäväisen pikkuotuksen porukkaan mukaan, totesivat kai yleisen rauhan vuoksi helpommaksi antaa suoraan periksi.

Jokseenkin tapaturma-altis Namu on myös. Sen pikkupäähän kun ei mahdu ajatus, ettei se selviäisi kaikesta siitä mistä isotkin selviää. Se on ratkaissut muutaman eteen tulleen etenemisongelman mm. hyppäämällä alas isolta kallion kielekkeeltä, uimalla ojan yli ja roikkumalla rapuissa etutassujensa varassa puolentoista metrin korkeudella ennenkuin ehdin koppaamaan sen syliini. Että sellaista meininkiä tällä tapauksella...:)

Miin kanssa aloitettiin pentuagilityharjoitukset ihan alusta, kun tuntui, ettei se osannut/uskaltanut tehdä pitkän tauon jälkeen enää mitään. Niinpä olemme nyt parina päivänä käyneet pelkästään leikkimässä hallilla ja treenaamassa ihan lyhyitä perusjuttuja, kuten paikalla pysymistä ja eteenpäin irtoamista. Pieniä toivon pilkahduksia olikin heti näkyvissä näiden pikatreenien jälkeen. Kyllä se tästä, kiire meillä ei todellakaan ole yhtään mihinkään, kun omakin ote lajiin on ihan hakusessa. Mietin juuri, että olen tainnut tehdä edellisen ratani lähes puolitoista vuotta sitten.

Pentujen kennelyskä meni onneksi melko helpolla ohi. Pari pentua joutui nesteytykseen ja antibiooteille; Oprin ja Annikan kanssa vietimme yhden illan päivystyksessä, Oprin kunto onneksi koheni nopeasti lääkityksen alettua. Kolme muutakin pentua käpäisi tohtorilla, mutta kaikenkaikkiaan siis taisimme kuitenkin selvitä säikähdyksellä tästä epidemiasta.

Ilmojen lämmittyä ja takapihan muututtua mutapainialustaksi tartuin toimeen, tilasin itselleni pitkään himoamani uuden trimmauskoneen ja parturoin kaikki koirat nakuiksi. (Namu tosin sai vielä pitää pentutukkansa, ettei reppana ihan palellu takatalven kurimuksessa.) Tässä tämä ihanan kevyt uusi työvälineeni:

Alkuun kun päästiin, niin pitihän sitä konetta vielä lisätestata; uhriksi pääsi Poku. Tässä poika ennen ja jälkeen:)



Tämä Poku-poika on ihan mahdoton kiipeilijä. Loikkii mennen tullen sohvan selkänojaa yli molempiin suuntiin ja jos ei pompi niin sitten muuten vaan juoksee edestakaisin samaista selkänojaa pitkin tai istuskelee ihmettelemässä maailman menoa. Hauska tapaus:)

Piti ottaa koirista vähän kuvia, mutta tietysti akku loppui. Ennätin kuvata Namun, joka oli raskaan työn raadannasta (lue: riekkumisesta) niin poikki, ettei jaksanut poseerata.


Ciru oli sitä mieltä, että joo, joo, aina vaan kuvataan noita pikkuisia, joten otin sitten räpsyt muistakin paikalla olleista. Minttu pikkuisen tuhdissa kunnossa olevana sanoi, että kiitos, vain kasvokuva:)

Yodo-vanhus
Ciru
Minttu:)
Tara
Peki ja Mii olivat yläkerrassa, kameran akku tilttasi ja niin ollen nämä kaksi kaunokaista jäivät nyt kuvaamatta, mutta otetaan vahinko seuraavasssa päivityksessä sitten takaisin.

Livahdinpa tänään hetkeksi taas kisoja katsomaan Turkuun. Minusta nuo ykkösluokan kisat on aina yhtä nautittavaa katsottavaa; niissä on vielä rotukirjo jäljellä makseissakin ja nuo aloittelevat koirakot ovat vaan niin ihanan hönttejä. Kolmosissa kun sitten vaan viilaillaan pois niitä sekunnin murto-osia, niin se on tylsää. Taidan olla ideologialtani sellainen ikuinen mölli, korkeintaan se ykkösluokkalainen...Tosin kyllä osaan arvostaa toisen menemänä niitä viilauksiakin, se on aina upeaa katsottavaa, kun joku osaa homman !

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Lapset lentäneet pesästä...

Niin lähti viimeinenkin lapsonen uuteen kotiinsa. Talo on tyhjä ja hiljainen (voiko 7 vesikoiran omistajana sanoa noin ?).

Kennelyskä on hitaasti, mutta varmasti väijynyt kaikkia pentuja odottamassa ja joka päivä on tullut uusia viestejä köhimisen alkamisesta. Onneksi tämän taudin luonne tuntuu tällä erää olevan kohtalaisen lempeää sorttia eli näyttäisi, että taudista selviää muutaman päivän lievällä kröhimisellä.

Choconkin lähdettyä pikku-Namun on nyt reippaasti yritettävä löytää oma paikkansa tässä porukassa. Näyttäisi kylläkin, että kaikesta rauhallisuudestaan ja kiltteydestään huolimatta Namusta alkaa heti löytyä myös tiettyjä luupäisyyden merkkejä. Se ei esim. ulkona ollessaan pätkääkään kuunnellut kutsujani, vaan mennä touhotti omia juttujaan eikä tuntunut millään tavalla hätääntyvän poistuessani näkyvistä. Lisäksi se sanoi jo Pekillekin mielipiteensä ylenpalttisesta pyörittelystä, jonka kohteeksi tietysti mummon taholta heti joutui. Nooh, ihan hyvä, että pikkuiselta löytyy kyky ajatella itse, kunhan ei vaan liian vallattomaksi herkiä...:)

Miillä ja Namulla kävi kemiat heti yksiin; ensi nuuskuttelujen jälkeen alkoi samantien sen sortin jylläys, että ei voi kuin nautiskella parivaljakon touhujen katsomisesta.


Turvallisin mielin, mutta tietysti haikeina laskimme pennut siis maailmalle ihaniin uusiin koteihinsa. Muistakaa meitä paljon kuulumisilla ja kuvilla ! Onneksi monet ovat jo väsänneet blogin pikkuiselleen; niistä on tosi kiva seurata kuulumisia !

torstai 15. maaliskuuta 2012

Voi räkä !

Kirjaimellisesti. Pennut saivat sitten kuitenkin kennelyskän, ainakin jotkut, todennäköisesti menee koko pentueen läpi:(

Harmittaa. Kovin.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

O:t

O:t alkavat lähteä uusiin koteihinsa. Ensimmäisenä lähti Oscar Lauran ja Ficon kaveriksi Poriin. Huomenna on lähtövuorossa Otso. Niinpä oli viimeinen hetki saada loppuposeeraukset näidenkin pentujen osalta purkkiin:

Odila (Mila)
Ofelia
Oodi
Oosa
Opri
Oscar
Otso
Emman pentu Niilo oli avannut oman blogin, linkki ohessa.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Lisuketta...

Kun sain taas tietsikkayhteydet hetkeksi pelaamaan, laitan näkyville sen, mitä ehdin tässä välissä lataamaan...

Tässä näyte muutamien O-pentujen menosta edellisviikolta;



(Vai olikohan virhe julkaista tuo video tässä vaiheessa, jos joku ei vaikka tulekaan hakemaan omaansa edellisen klipin nähtyään...)

N-pentujen poseeraukset ennen luovutusta satunnaisessa järjestyksessä:

Choco
Lenni
Loimu
Namu
Nemo
Nestori
Niilo
Lilla
O-pentuja ei vaan millään ehditty kuvaamaan, yritetään uudestaan huomenna.

Ja Taru ja Ebba olivat TAAS vetäneet nollavoiton Seinäjoella. Tässähän alkaa tulla ahdistava olo tulevaisuutta ajatellen; pitäisikö minun pystyä roikkumaan tuollaisten mestareiden tahdissa mukana tulevissa kisariennoissa ja treenitohinoissa, apua ! (Minäkö luovuttaja-ainesta...?) Onnea hurjasti, ollaan oikeesti sikaylpeitä teistä !

Ongelmia

Nimittäin kameroiden ja tietsikan yhteistyössä. Siihen kun lisätään tämä pentuhulabaloo ja väsyneet kasvattajat, niin lopputulos on toimimaton blogipäivitys. Sorry, tiedän että olette odottaneet päivityksiä pentujenne touhuista.

No, paljon on tietysti ennättänyt tapahtua tällä välin. Emman lähdettyä Inez siirtyi asumaan meidän "omalle puolelle". Aika alkoi käydä Inez-paralla pitkäksi ja haikeana se seurasi toisten temmellystä vierestä, yhteisiä leikkejä kun ei hyvästä sovusta huolimatta oikein syntynyt.


Niinpä Inez saikin lähteä Emman tavoin kotiin pentujen täytettyä kuusi viikkoa. Kun Anita tuli hakemaan Inez´tä, ei koiraparka tiennyt miten päin olisi ollut nähtyään rakkaan mammansa viikkojen eron jälkeen, vaan kirjaimellisesti heitti kuperkeikkaa riemusta ! Ei paljoa tarvinnut autoon houkutella ja lapsoset unohtuivat kertaheitolla :)

Kun ylihyvin vauvojaan hoitava Inez lähti pois, pennut aktivoituivat silminnähden. Siinä suhteessa Inez olisi kyllä voinut jäädä vaikka ihan pentujen luovutukseen astikin; sen verran ärhäkäksi porukaksi nämä pikkuriiviöt nimittäin heittäytyivät:) Leikkirähisevät jatkuvasti keskenään ja nappaavat pentulan siivoojaa kiinni sukista terrieripurennalla niin, ettei millään meinaa saada jalkaansa irti naskaleista. Vastapainoksi kyllä sitten pusitetaankin urakalla ja kiljutaan viihdyttäjien toivossa... Jos pienikin viivästymä tulee portin sulkeutumiseen ihmisten mennessä pentulaan, nämä vintiöt livahtavat hetkessä hännät viuhtoen olohuoneeseen kirmaamaan:) Näistä O-ystävistä lisää vielä myöhemmin, kunhan saamme otettua päivitetyt kuvat 7-viikoisista ja ladattua muutamia viime viikkoisia videoita.

Emman katras alkoi kotiutua uusiin koteihinsa kuluneella viikolla. Torstaina oli pennuilla pesupäivä ja reippaasti lapsukaiset ottivat ensimmäisen vesikokemuksensa.

Ensimmäisenä uuteen kotiinsa lähti Lenni (Nino) torstaina. Tässä Maria jättämässä vielä heipat pikkukaverille.

Toiset jäivät vielä hetkeksi odottamaan omaa vuoroaan.
Choco (Nanna Chocolate)
Loimu (Noah)
Nestori (Nestor)
Nemo
Niilo (Nilo)
Lilla (Nilla)

Namu
Perjantaina olivat sitten lähtövuorossa Lilla, Nestori ja Loimu. Lauantaina lähti Niilo. Tässä vielä muistoksi ripaus Niilon pilkettä silmäkulmassa:
Nemo ja Choco odottelevat uuteen kotiin pääsyä vielä viikon päivät ja Namuhan onkin jo kotiutunut eli Namusta tulee kennelimme oma uusi tulokas:)
Viralliset lähtöposeeraukset laitetaan näkyville, kunhan saan tuon kirotun järkkärin toimimaan yhteistyössä tään tietsikan kanssa...

Ongelmia tuli myös toiselta taholta, jottei tämä touhu liian yksinkertaiseksi menisi eli Mii sairastui kennelyskään. Ihmettelinkin viime tiistaina sen flegmaattisuutta agitreeneissä. Mii lähti vierailulomalle Vehmaalle Ilkan siskolle, jotta pennut ei olisi suoraan alttiina tartunnalle. Nyt vaan sitten peukut pystyyn, että saataisiin kaikki pennut turvallisesti maailmalle terveinä ! 
Pieniä juttuja tietty tässä tilanteessa on omat harrastusjutut, mutta silti harmittaa suunnattomasti, kun ensi viikolla jää kahdet agilitytreenit pois tartuntavaaran vuoksi. Noh, ehkä kunnon tauko tekee muutenkin terää, koska Miillä on menossa se kuuluisa vesikoirien mörkökausi, kun kaikki uusi on ihmeellistä ja pelottavaa ja kaikki ennen opittu unohtunut:) Huokaus.

Taru ja Ebba olivat eilen Seinäjoella napanneet nollavoiton, joten nyt Ebbaltakaan ei mamma- ja sairaslomista huolimatta enää puutu kuin tuplanolla kesän arvokisoja ajatellen. Hurjasti onnea Tarulle ja Ebballe !

Ja onhan näitä iloisia vauvauutisiakin vielä lisää kerrottavana; viikko sitten syntyi meidän Jennan kääpiövillis Nucalle neljä suloista pientä villisvauvaa <3.