Mammaterveiset

Saimme äsken myös mammaterveiset Emmalta:

Vielä vajaat kolmisen viikkoa kasvatellaan masua...

Joulunviettoa ja naperoagilitya

Joulu tuli ja meni. Teimme Miin, Yodon ja Taran kanssa pikareissun Savon mummolaan (ja pääsimme nauttimaan jopa pitkästä metsälenkistä lumessa). Tämä oli sangen mainio kokoonpano matkustuksen suhteen; jokainen koirista oli kuin kotonaan autossa (500 km yhteen menoon vain parilla pissapysähdyksellä) ja uudessa paikassa, jopa pikku-Mii. No, Yodo nyt tietty onkin vanha kisakonkari ja tottunut reissaamaan, mutta Taralle ja Miille näin pitkä reissu oli harvinaista ja uutta herkkua. Matkustimme mennen tullen hyvässä kelissä ja onnistuimme välttämään sen valtaisan myrskyn, joka oli kaatanut puita ja rikkonut rakennuksiakin tällä alueella. Hurjalle näytti maisemat kotia lähestyttäessä.

Eilen olikin taas erityisen kiva päivä, kun Mii ja velipojat pääsivät aloittamaan pentutreenit agilityn parissa. Tai oikeestaan se oli enemmänkin agilityyn valmentavaa treeniä. Kovin tehtiin töitä Janitan ja Jaakon kouluttaessa meitä parin tunnin ajan. Oli tosi kivaa ja erityisen paljon nautin itse tilanteesta, koska Mii on oikeastaan ensimmäinen koiristamme, jonka kanssa pääsen aloittamaan ohjatun koulutuksen ihan alusta; tähän asti kisakoirani kun ovat olleet Ilkan alkeiskouluttamia tai sitten olen kouluttanut ne itse ilman ulkopuolista apua. Tässä päivän kuvasaldoa (kuvat Topi Mäkinen), lisää löytyy velipoikien blogeista:

Treenikooste...

Väsynyt, mutta onnellinen pikkukoira:)

Hyvää Joulua !

Mii ja Kennel Bonachón toivottavat kaikille ystäville hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta !

Anita ja Inez kävivät kyläilemässä eilen. Varsinaista mammameininkiä:) Inez oli niiiiin siunatussa tilassa; silmissä ylirauhallinen, fatalistisen tyyni ilme ja kaikki normaali riekkuminen ja viuhtominen oli vaihtunut varovaiseen paikallaoloon ja sylissä makoiluun. Masukin oli jo alkanut kasvaa.

Ihailimme myös jälleen kerran Inez´n pentuajoilta säilynyttä, kastanjanruskeaa turkin väriä.

Inez´n säkäkorkeuskin vielä varmistettiin ja kyllä se sinne 42 cm:n paikkeille jää.

Taralla on ollut taas vaikeampaa. Huokaus. Miten minä voin luopua tästä ihanasta koirasta ? Mikä päivä on lopulta niin huono muihin verrattuna, että pystyn tekemään ratkaisevan päätöksen ? Miten minä jälleen kerran pääsen siitä surusta yli ? Sanokaa joku, että nyt on sen aika ! Olisi helpompi, kun pystyisi jakamaan päätöksen vaatiman vastuun jonkun muunkin kanssa (no, Ilkan kanssa tietty, mutta jonkun ulkopuolisen ja puolueettoman). Tara on vaan niin ihana kaikessa vaatimattomuudessaan; aina elämäänsä tyytyväinen kivuista huolimatta, kaikille ystävällinen ja niin oma persoonansa kaikkine laulamisineen ja pölkkypäisyyksineen. Taistele Tara, mene yli taas tästäkin vaikeammasta kaudesta !

Tuplavauvoja tammikuussa

Aika on kiitänyt tässä koulunlopetushässäkässä taas kuin siivillä ja kaikki tärkeät uutiset ovat jääneet odottamaan. Mutta tässäpä ne tärkeimmät eli kävimme viime perjantaina ultrassa Emman ja Inez´n kanssa ja molemmat tytöt ovat tiineitä ! Ai ihanuutta, voin jo kuulla korvissani pienten koiravauvojen tuhinan ja yninän ( sen tietyn hajuefektin voi vielä tässä vaiheessa onneksi unohtaa) ! Ihan reippaan kokoisia pentueita sieltä povattiin, joten muutama pikkuvesiäinen saattaisi näin ollen vielä olla vapaana rakastavaan, mielellään myös harrastavaan kotiin (vink, vink). Jäämme innolla odottamaan tammikuun puoltaväliä !

Kävimme Anitan ja Sinin kanssa itsenäisyyspäivänä Tampereen näyttelyssä hakemassa Nupulle ensimmäistä näyttelytulosta, ja lähdimme ihan tyytyväisinä pois EH:t kourassa. Tällä kertaa olisi tarvittu hieman enemmän massaa ja eiväthän nämä agi-/tallikiitäjät tällä saralla oikein pärjää:) Tämän jälkeen sisarukset Inez ja Nuppu olivat päässet karvoistaan ja helpottuneina totesimme, että nyt ei taas ihan justiinsa tarvitse murehtia näyttelyiden perään. Tosin kyllä ne näyttelytkin ihan kivoja on tuolleen harvakseltaan käytynä, mutta agilitya ei tietenkään voita mikään:)

 Jatkuva sade käy välillä hermoille, mutta sitkeästi olemme metsään tarponeet. Jos on ollut pakko jättää väliin, olemme tehneet jotain muuta kehittävää kuten katsoneet rakkauselokuvia tai pelanneet älypelejä:) Tässä koiruuksien huvituksia:

Lilla kävi myös viikko takaperin leikkimässä Miin kanssa metsälenkillä, mikä oli sangen mukavaa, koska Mii-parka ei isoista koirista oikein leikkiseuraa itselleen saa.

Joulua vietämme Savossa mummolassa, joulusiivoukset taidan sovinnolla jättää joululomaan. Nyt pitäisi jaksaa vielä nämä viimeiset koulurutistukset. Itse asiassa pitäisi juuri nyt lähteä koulun joulujuhlaan. Eli sinnepä sitten...

Kuvia

Emma ja Hessu.

Inez ja Romeo.

(kuva J. Lignell)

(kuva E.Salo)

Ja sitten vielä meidän itseään ikinuorena pitävä Yodo-pappa änkeytyneenä lelulaatikkoon:)

Pitää vielä mainita pari saavutusta kasvattien osalta;

- TSAU:n kisoissa viime viikonloppuna Ebba sai viimeisen agilityvalion arvoon vaadittavan SERTinsä ja näin ollen "varjovalioitui" näyttelytuloksen ollessa vielä hakusessa:)
- Myy oli ottanut kolmosista ensimmäisen nollansa; onnea Ilona ja Myy, siitä se lähtee...!

Huomenna mennään Miin kanssa hengailemaan ATT:n kisoihin kannustamaan Tarua, Sooloa ja Ebbaa samoin kuin Anjaa ja Pesoa. Tiistaina vuorossa Tampereen näyttely Inez´n ja Nupun kanssa. Inez´hän onkin jo aiemmin kerran pyörähtänyt kehässä ERI:n arvoisesti, mutta Nuppu lähtee hakemaan ensimmäistä näyttelytulostaan. Kivaa päästä pitkästä aikaa seuraamaan näyttelyjäkin, ettei aina löydä itseään vaan agikenttien reunoilta...

Pentuja...?

No niin, laitetaan tosiaan "viralliset pentumainokset" kehiin, kunhan Ilkka joululomalla yrittää saada kotisivut taas toimintaan, mutta tässä ennakkotietoa mahdollisista tulevista vauveleista:

- odotetaan tammikuun puolessa välissä syntyväksi pikkuvesikoiria yhdistelmästä

Bonachón Emma "Emma" & Veskarin Fiel Ferra "Hessu"
- molempien lonkat A-A, kyynärät 0-0, silmät ok, kilpirauhasarvot ok, Tgaa neg.
- Emma prcd PRA A (clear)
- Emma on käynyt yhdessä näyttelyssä, tulos ERI (tuom. Saija Juutilainen), Hessulla SERT
- Emman säkäkorkeus n. 42,5 cm, Hessu myös pienehkö uros (n. 43 cm)

Ja sitten hieman myöhemmin lisää vauvoja yhdistelmästä

Bonachón Inez "Inez" & Caraydan Dios Mio "Romeo"
- molempien lonkat A-A, kyynärät 0-0, silmät ok, kilpirauhasarvot ok, Tgaa neg., prcd PRA A (clear)
- Inez käynyt yhdessä näyttelyssä, tulos ERI, Romeo onkin jo useamman maan muotovalio
- molemmat harrastavat agilitya medi-luokassa; Inez (säkä n. 42 cm) ei ole vielä kisannut, Romeo medi 3:ssa

Nyt vaan sitten tosiaan peukut pystyyn, että nämä astutukset tuottaisivat tulosta... ja kuvia laittelen, kun kiireiltä kerkeän.

Etelän reissu

Etelän reissu oli erittäin onnistunut:) Siitä pian lisää...

Rokotuksilla

Käytiin eilen rokotuksilla. Mii käyttäytyi oikein reippaasti, painoa oli 4,78kg:)

Illalla meille tuli Awa yökylään. Ensimmäiset puoli minuuttia Mii ihmetteli "väärän rotuista" tulokasta, mutta bongasi sitten Awan olevan mainio, oman kokoinen leikkikaveri. Kovasti pikkuinen yritti saada kaveria leikkiin, mutta Awasta on tullut jo iso tyttö ja leikit jäivät lopulta pelkkiin metsälenkin hippaleikkeihin.

Tässä vielä pikku-Mii, melkein 3kk:

Koiraperheen arkea

Kiire jatkuu, mutta pari viikkoa on onneksi ollut enimmäkseen sellaista "kivaa kiirettä" erilaisten koiratouhujen parissa. Toissa viikonloppuna retkeiltiin isolla pentuporukalla Vehmaalla; mukana olivat Johanna pikkuisen Mimminsä kanssa (pikkuneiti jaksoi tosi reippaasti isompien menossa mukana), chili-pennut sekä veljekset Luca ja Poku L-pentueesta. Hyvin pärjäsivät pennut toistensa kanssa, mutta meiltä ihmisiltä meinasi välillä aina mennä laskut sekaisin, kun joka puolella vilisti pikkuturreja, jotka hetkessä olivat siirtyneet paikasta toiseen. Mun pikkukamera ei hämärtyvässä iltapäivässä taaskaan ollut pätkääkään yhteistyöhaluinen, eli ainoa kunnon kuvamateriaali mitä sain, oli Lucan ja Pokun veljespaini.

Jokunen ilta vierähti myös jalostustietojärjestelmän ääressä ihmetellessä; toki urokset tuleville morsioille oli jo etukäteen katsottuna, mutta piti vielä kartoittaa tilannetta hieman laajemmin ensi kesän mahdollista pentuetta ajatellen. Inez otti hieman varaslähdön omassa juoksussaan, joten hyvin mielenkiintoinen tilanne voi olla edessä tammikuussa, jos molemmat suunnitellut pentueet toteutuvat. Päällekkäin ei pitänyt mennä, mutta toivottavasti aikataulutuksen pettämisestä huolimatta pentulaatikot täyttyvät; niin mukavat yhdistelmät olisi luvassa !

Eli Emma (Bonachón Emma) vietti alkuviikosta lemmenlomaa Pohjanmaalla. Ihan nappiin ei ajoitus taaskaan mennyt. Sääli, että nämä ihmisten omat kiireet sotkevat koiraparkojen lemmentouhuja ja jouduimme hakemaan Emman pois mahdollisesti hieman liian aikaisin. Sulho joka tapauksessa oli mitä hurmaavin perropoika ja kovin tykästyneet koirat olivat toisiinsa, joten toivottavasti loma kuitenkin tuotti tulosta -vaikkakin sitten hieman keskeytettynäkin ! Suurkiitokset Tiinalle ja perheelle Emman hyvästä hoidosta loman aikana ja Marialle yhtä suuret kiitokset matkaseurasta Emman poishakureissulla !!!

Inez (Bonachón Inez) matkustaa ensi viikolla pariin otteeseen etelään ja vähintäänkin yhtä hurmaava poika on sielläkin suunnalla odottamassa. Molemmista pentueista toivoisimme vanhempiensa kaltaisia iloisia, ihmisystävällisiä, työintoisia ja terveitä perrovauvoja. Lähtökohdat mlemmille pentueille ovat ainakin parhaat mahdolliset, joten nyt vaan peukut pystyyn ! Näiden molempien mahdollisten pentueiden pennut tullaan tällä kertaa myymään ensisijaisesti harrastaviin koteihin. Laitetaan "mainokset" näkyville, kunhan tiedetään onko mitään mainostettavaa:) Osalle pennuista onkin tietty jo valmiina ostajat odottamassa.

Agilitykisoja seurasin kenneltytön ominaisuudessa viikonloppuna ja kyllä on vaan upeaa katseltavaa tämä nykyagility ! Juku, miten taitavia ovat sekä ohjaajat, että koirat ! Kyllä taitaa olla tällaisella täti-ihmisellä vielä pitkä tie edessä, jos kisaradoille itse joskus vielä halajaa. Sen verran paljon on taidoissa päivitettävää, että ei taida käydä ihan silleen nipsnaps-tyyliin:) Mii on ainakin jo nyt osoittanut fiksuutensa ja työintonsa, joten ei ainakaan siitä jää meidän kehittyminen kiinni. Harvoinpa se tosin muutenkaan taitaa olla koirasta kiinni...:) No, joka tapauksessa Taru teki taas hienoja ratoja Turun kisoissa Soolon ja Ebban kanssa. Ebba aloitti arvokisanollien metsästyksen saaden heti  kiinnityksen kahteen ja Soolo nautiskeli päästen palkintokorokkeellekin viimeisessä kisassa. Onnea Tarulle !

Huomenna rokotuksille Miin kanssa. Kauheesti toi natikka on jo kasvanut ja vankistunut, vaikkei siitä varmaan mitään monsteria koskaan tulekaan. Ihana natikka edelleen, oikein sellainen hyvän mielen koira alati heiluvine häntineen ja tuhtailuineen:)

Kiire, kiire, kiire kiire...

Kiire. Itse tehty sellainen. Jatkuva. Hmph.

Valtakunnassa kaikki hyvin eli pentu kotiutunut ja oppinut lauman säännöt. Minttu sieti viikon, sanoi sen jälkeen Miille sivistyneesti räks ja pom, nyt riittää ja se oli sillä selvä:)

Mii on kyllä superhieno pentu, pakko myöntää, vaikka alussa olikin itsellä sopeutumisvaikeuksia ajatukseen, että meille tulisi pentu. Niin tuulista on ollut tämä meidän koiraelämä ja niin paljon luopumisia -aina yhtä kipeitä- on jouduttu kokemaan, että tuntui jotenkin vaikealta aloittaa jälleen kerran alusta. Mutta kuten sanottu, hienosti on ipana paikkansa lunastanut. Kaikin puolin loistava tapaus; kiltti ja kuuliainen, mutta samalla täynnä toimintaenergiaa, jos jotain tapahtuu. Reipas ja rohkea, mutta älykkään tilannetietoinen eli katsoo ensin ja tekee sitten ja jos tulee tehtyä ennen kuin ajateltua, pyydetään anteeksi maha maata viistäen:) Joten ihan kyllä itseään saa taas katsoa peiliin, jos tuon koiranalun saa pilattua...

Me ollaan oltu tavoillemme uskollisina villejä ja vapaita eli paineltu pitkin metsiä ja mantuja päivät pitkät. Tarvitsisi varmaan alkaa jonkin asteinen hihnakoulutuskin pennun kanssa. No, johan me oltiin yksi kerta kaulapanta kaulassa ja hihnassa käydessämme TSAU:n epiksissä sosiaalistumassa. Samalla pidimme epäviralliset pentutreffit veljien kanssa. Koko porukka paineli hännät tanassa halliin tyyliin "täältä me tullaan, niin, olihan tää meidän halli...?" Kamerakin oli kyllä mukana, mutta siinä hässäkässä unohtui käyttämättömänä autoon eli toivottavasti saamme Nagan blogista joku päivä ihailla päivän kuvasaldoa...(vinkvink:))

Lilla kävi leikkimässä ennen Marian Espanjaan lähtöä (joo, ei olla kateellisia...) Miin kanssa ensin metsässä ja sitten vielä meillä kotona. Metsässä leikit olivat pikkuiselle vielä sen verran rajuja, että oli pakko viheltää peli poikki. Sisätiloissa leikki meni tuollaiseksi Tuijan nimeäksi "leukapainiksi" ja kivaa riitti:)

Mainitsin joskus aikaisemmin kennelimme "suruista". Sillä hetkellä se koski Flowta, jolle jouduimme etsimään uuden kodin, koska vesikoirien ja bc:n ajatusmaailmat vaan kertakaikkisesti olivat liian erilaiset. Ei ollut tappeluita, mutta jatkuva paimentaminen  alkoi käydä vesiäisten hermoille toden teolla. Flow sai parempaakin paremman uuden kodin Raumalta Katin ja Pinto-tädin luota ja siellä Katin ammattitaitoisissa otteissa ja toisen bc:n kaverina Flowsta ilmeisesti alkaa puhjeta kukkaan se oikea bc, jota me emme koskaan saaneet esiin niin kuin olisi pitänyt. Kiitos, Kati, uuden mahdollisuuden antamisesta hienolle koiralle; tulemme aina lämmöllä seuraamaan Flown vaiheita uudessa kodissaan.

Ja elämä jatkuu, ainakin toivottavasti. Emmalla alkoi juoksu ja peukut pystyssä toivomme, että tammikuussa pentulaatikko saisi taas uusia pikkuasukkaita...

Ensi sunnuntaina treffaamme ainakin muutaman pikkuipanan kanssa Vehmaan metsälenkillä, sieltä sitten seuraavat kuulumiset...

Kotiutuminen

Mii on kotiutunut loistavasti. Oli kyllä jo unohtunut, miten lutunen tuollainen pikkuvesiäinen osaa olla:) Isot koirat ovat hyväksyneet tulijan kutakuinkin laumanjäseneksi, ainoastaan Minttu edelleen katselee kulmainsa alta ja väistää suurinpiirtein yökkäillen:)

Tässä videopätkää ekalta päivältä, päätähtinä kaveruutta yrittävät Mii ja Ciru.

Eilen käytiin sitten jo tutustumassa kaikkein rakkaimpaan paikkaan eli Vehmaan satumaisen kauniiseen lenkkimetsään. Siellä pikkumimmi paineli muitten mukana, välillä minun sylissä, enimmäkseen kuitenkin omin jaloin. Eipä kuulunut tämän reissun jälkeen autossa enää inahdustakaan, vaikka tulomatkalla Mii kyllä kertoi, mitä mieltä autoilusta noin niinkuin lähtökohtaisesti oli. Retkellä Mii totesi, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Hehheh, tosi laadukasta kuvausta, mutta tuo pikkukohde oli ihan mahdoton kuvattava, kun se ei vaan pysynyt hetkeäkään paikoillaan tai sitten minun pikkupokkarini oli kilometrin myöhässä tilanteista. Tuo Cirun keppijumppa oli ihan pakko laittaa siltä varalta, että Sanna tai Topi käy joskus lukemassa tätä; olisko jotain yhdenmukaisuutta löydettävissä ...:)

Uusi viikko, uudet kujeet...

Edellinen viikko kului supernopeasti ! Puolitoista viikkoa sitten uskaltauduimme Marian ja Lillan kanssa hirvenmetsästäjiä uhmaten metsälenkille. Ei näkynyt metsästäjiä ja hurjan kivaa oli muutenkin, kiitos lenkkiseurasta ! Aika kului kuin siivillä pikku-Lillan touhuja seuratessa. Natikka hyväksyttiin mutisematta joukkoon mukaan ja koska isoilla tytöillä oli näköjään puutyöpäivä, Lilla sai ihan rauhassa touhuta omiaan; välillä otettiin porukalla pienet juoksuleikit ja sitten työt taas jatkui...:)

                                          

Metsä oli satumaisen kaunis ja raikas. Illan hämärtyessä piiloistaan esiin kaivautuivat kiiluvasilmäiset metsämöröt:)

Syksyn aikana olen käyttänyt kaiken ylimääräisen (hehheh) vapaa-aikani hääräillen paikallisen koirakerhon hommaaman hallin parissa. Semmoinen pieni ison hallin neljäsosa, mutta kyllä siellä jotain tekniikkatreeniä pystyy tekemään ja ainakin saa esteet pakkaselta ja lumelta suojaan. Tässä lopputulos; jos ei näytä kummoiselta, voin kertoa, että on luksusta verrattuna pölyn ja lian peittämään alkutilanteeseen:)

Ja sitten taas takaisin kotikoirarintamalle. 

Taran vointi ollut parempi, taas selvittiin, ehkä noin miljoonannen kerran ?

M-pennut olivat tänään Mynämäellä Maija-tohtorin pentutarkastuksessa. Aikas äänekästä porukkaa:)

Ali

Ali tohtorilla, apuva !

Mii, the pink-eye

Naga

Zip

Must ei tuu näyttelykoiraa, laske irti mun hampaista, en näytä !!!!

Ja sen jälkeen tultiin kyläilylle meille, ja kun pojat suuntasivat matkansa takaisin kohti Raumaa, jäi Mii-tyttönen tutustumaan uuteen kotiväkeensä. Tässä kuitenkin pari vierailukuvaa a´la Ali  ja Naga:

Poikien lähdettyä laskimme yhden koiran kerrallaan tutustumaan uuteen tulokkaaseen. Minttu oli sitä mieltä, että "en katso, siis sitä ei ole, missäs ne lelut...?", samoilla linjoilla liikkui myös Tara. Yodo ja Ciru kävivät moikkaamassa ja lähtivät sitten touhottamaan omia juttujaan tyyliin "onhan noita nähty":)

Peki omi pikkuisen saman tien omaksi vauvakseen ja jotenkin Mii itsekin tuntui uskovan, että mummon ja vauvan välillä oli jokin ennalta määrätty "side". Pikkuhäntä viuhtoi ihan kuin natikka olisi tavannut vanhan tuttunsa, aika söpöä:) 

Mummo yltyy vaan hoitamaan pikkuisia aina sen verran yli-innokkaasti, että päätimme antaa pienelle lepohetken ja Mii siirtyi nukkumaan tv-huoneeseen aitauksen taakse Ilkan kainaloon. Siinä se sitten onkin koisinut onnellisena tähän asti. Pissalla on käyty pariin otteeseen ulkona ja reipas on tyttö ollut niissäkin hommissa.

Nyt lähdemme unille koko porukka; isot koiruudet minun mukana alas ja Mii saa jatkaa uniaan Ilkan kainalossa yläkerrassa.

Nakuilua

Kaikenlaista on taas tapahtunut koirarintamalla-sekä iloja että suruja-mutta niihin tarkemmin joskus myöhemmin...

Viikonloppuna kasvatit taas kunnostautuivat ja tuottivat kunniaa kennelille:) Eli Peso napsi TSAU:n kisoissa kaksi nollaa saaden nollansa kasaan tulevia kesän arvokisoja ajatellen; lienee rentouttavaa kisata seuraava reilu puoli vuotta kun saa vaan nautiskella... Tottelevaisuuspuolella taas Laura ja Fico korkkasivat voittajaluokan suoraan ykköstuloksella ja sijoittuivat hopealle, onnea hurjasti !!! Itselle kun tuo TOKO-puoli on täysin maagista touhua, niin ei voi kuin ihmetellen ja ylpeydellä seurata Lauran ja Ficon suorituksia.

Fiti kävi karvan ajolla keskiviikkona. Aivan ihastuttava nuorimies tämäkin. Silmissä oli äiti-Iineksen fatalistisen tyyni katse. Tässä parturoinnin lopputulos:

Innostuin parturihommista niin paljon, että vetäisin karvat pois omiltakin vesiäisiltä samaan syssyyn. "Lyhyt karva, hyvä koira..." vai miten se nyt menikään:)

Kun karvat oli ajettu, huomasin, että Tara on jyrsinyt toista ("tervettä") jalkaansa. Syvä huokaus. Pitää tarkkailla, olisiko kysymys jostain tilapäisestä iho-ongelmasta vai onko kipuilu pahentunut jo niin paljon, että Tara alkaa kalvaa jo ihoaankin karvojen ohella. En kestä, jos näin on, sillä se tietää vaikeita ratkaisuja. Tämä jatkuva luopuminen alkaa muutenkin käydä jo hermoille. Jokainen koira on aina niin käsittämättömän rakas omana itsenään, että ei millään haluaisi laskea irti, vaikka järki miten sanoisi, että aika on tullut... (Ja tähän paikkaan parku jo etukäteen pelkästä ajatuksesta.) No, Tarppa on ollut taistelija koko ikänsä, ehkä tämäkin episodi ohitetaan jälleen kerran ja elämä jatkuu, kirjaimellisesti.

Agilitytutut lähti Ranskaan katsomaan MM-kisoja. Pikkuisen olen kade. Mutta ehkä jonakin päivänä vielä minäkin...

Kiirettä pitää

Koko ajan on kiire. Tosin myönnettäköön, että osa siitä kiireestä on tullut koirien kanssa metsässä tehtyjen retkien seurauksena...:) Syksyinen metsä on vaan niin lumoavan kaunis, raikas ja terapeuttinen, että sieltä ei millään malttaisi lähteä pois.

Pikaiset pentupäivitykset sunnuntai-illalta:

Ali

Mii

Naga

Zip

Pikkuisistahan pääsee lukemaan enemmän Soolon ja Ebban sivuilta, joten en ala tässä sen enempää raapustelemaan.

Meillä kotona ollaan paranneltu Pekin niskahaavaa ja Peki on saanut leikkiä muotitietoista koiraneitoa päivittäin vaihtuvissa kuoseissa, tässä menossa "vihreä päivä".

Pikkuiset parturissa

Lilla ja Poku kävivät tänään parturoitavana. Niin kilttejä olivat molemmat, että mikäpä oli parturin tehdessä työtään:)

Pikku-Lillan oli tyytyminen seurustelemaan äitinsä kanssa vain portin läpi, mikä molempia osapuolia suunnattomasti harmitti (Peki-äiti oli edellisenä iltana saanut ison haavan niskaansa ja sitä sitten päätettiin ihmisten puolesta vähän varoa). Pikkuneitiä oli hieman vaikea videoida, kun tämä ei ole ihan rauhallisinta sorttia:)

Ensin oli vuorossa Lilla:

Välillä leikittiin.

Ja sitten oli Pokun vuoro käydä parturin pöydälle:

Pentujakin käytiin siis eilen Raumalla katsomassa, mutta en saanut otettua kuvia. Jään odottelemaan hovikuvaajien ottamia kuvia sähköpostiin ja päivittelen ne saatuani pentujen kuulumiset tänne blogiin...

Agikiitäjiä...

...alettiin leipoa Lillasta ja Lucasta eilen alkaneella pentuagilitykurssilla. Pääsin kuokkimaan ja katsomaan ensimmäisiä treenejä, ja oli niitä tosiaankin ihana seurata ! Niin innokkaita pieniä koiria ! Muutoinkin oli hauska katsoa, kun sisarukset tapasivat ensimmäistä kertaa kotoa lähdön jälkeen. Meno oli lähinnä tällaista:

Tässä pikkuiset innokkaina odottelevat kurssin alkamista:

Tässä Lillan taidonnäyte:

Kurssin jälkeen Luca tuli vielä pistäytymään meillä tätä varten...:

Ihana pikkupoika <3 !

Lauantaina mennään Ilkan kanssa Raumalle vauvoja nuuskimaan ja sunnuntaina tulevat Lilla ja Poku karvanajolle; pentutäyteinen viikonloppu siis luvassa:)

Vauvoja nuuskimassa...

...osakseni lankesi todella epämiellyttävä tehtävä (hehheh) toimia koiranvahtina Topin ja Sannan häiden aikana.  Niin tohkeissani olin pienokaisista, etten älynnyt ollenkaan kuvata isompia vahdittaviani; oli NIIIIIIN superkivaa olla Soolon, Ebban, Pogon ja Gillen lastenvahtina, ettei mitään määrää ! Ihania koiria kaikki tyynni ja tuli oikein ikävä, kun keskellä yötä starttasin Mäkisten pihasta pois ja jätin koiruudet odottelemaan oikeita omistajiaan...

Mutta vauvat olivat ihania niin kuin vauvat aina; ne inisivät ja tuoksuivat ihanilta, vaappuivat pienillä jaloillaan ja nuolivat kättä, oih...:) Kovasti yrittivät jo leikkiäkin, sekä keskenään että minun kanssa. Taru, voinko muuttaa teille asumaan neljäksi viikoksi, mieluiten vielä kuuden (tai ainakin viiden) koiran kera...???

Tässä vauvat 2,5-viikkoisina:

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Tyttö

Ja vielä muutamia videoklippejä...

Hyviä uutisia saatiin tovi takaperin myös Joensuusta; Hugo oli "julistettu terveeksi" hoitaneen lääkärin toimesta ja ellei selkä ala oireilla, pojasta voi kehittyä varsinainen tykki agilityrintamalla:) Onnea Niinalle ja Hugolle harrastus- ja myöhemmin ehkä - toivottavasti- myös kisaradoillekin !

Niina oli käynyt vierailulla myös Leonan (Lotan) luona kuvissa nähtävin seurauksin...:)